Viimeinen viikon viesti minkä vielä jaksoin lähettää oli tämä: Nyt matkaan loputtomaan yksinäisyyteen. Hyvää viikonloppua.. Tuskin nähdään enää. Ja ei vastausta vaikka tiedän sen lukeneen senkin viesti. Nainen kuin jäätä. Hyrr.
Olen pyytänyt niin hiton paljon apua. Mitä muuta voisin enää tehdä? Olen kertonut yksityiskohtia omasta kuolemastani ja kertonut omista valmisteluistani. Olen ilmaissut vakavan itsemurhavaaran. Silti saan lähes olankohautuksen. Do what you want. Tyyppi ei ole edes halunnut nähdä mua, sillä en kelpaa sille näin masentuneena. Sitten kun olen iloinen niin johan on paljon juttua sen kanssa.
Tää on jotenkin niin hytisevää, kun kirjoitan että tapan itseni mahdollisesti lähipäivinä ja vastauksena tyyliin ok. Ei muuta, siis mitä h e l v e t t i ä? Olen kirjoittanut täsmällisen ja yksityiskohtaisen kirjeen sille ihmiselle (tuhat sanaa, ei varmaan edes jaksanut lukea) ja vastauksena näen vain luettu merkinnän. Olin sille ihmiselle vissiin tosi tärkeä.....
Terapeutille jankkasin omaa kuolemantoivettani ja sitä ettei apua ole saatavilla. Se alkoi puhua sairaalasta, osastosta. En mä sinne ole menossa. Terapeutti ajattelee että olen siinä ja siinä että menen sairaalaan. Ja kuulemma sitten ei kysytä minun tahtoani. Pakkohoitolähetteen saaminen tosin vaatii lääkäriä ja sellaista ihmistä ei niin äkkiä saa. Osasto on myös hyvin ongelmallinen: se on täynnä, liian kaukana, en pysty käymään koulua ja se on mulle kuitenkin kaikki kaikessa. Lopuksi terapeutti kysyi pärjäänkö viikonlopun. Vastasin kuin terkkari eli en sanonut mitään.
Ei teidän(kään) tarvitse huolestua minun kuolemapuheista. Olen ihan vakavassa uhassa mutta minua pidättelee täällä muutama asia. En voi jättää blogiani ja teitä, ystävät. Aika syvällä ollaan kun tuollainen elämänlanka on jäljellä. Mutta parempi tämä kuin sen yhden välinpitämättömyys.
Vaikka sanot ettei tarvi huolestua, niin kyllä silti huolestuttaa :(
VastaaPoistaVoimia ♥♥♥♥♥♥♥♥♥
En halua sanoa tätä mitenkään loukkaavasti, mutta ymmärtäähän sen, että toinen, terve ihminen, eikä kyllä sairaskaan välttämättä vaan osaa vastata mitään itsemurhaviesteihin. Tietysti sulla on oikeus pyytää apua - sitä pitääkin pyytää, mutta niiden ihmisten on raskasta lukea sellaisia viestejä joille olet tärkeä. En usko, että tahallaan jättävät vastaamatta, vaan koska eivät tiedä miten reagoisivat. Ja hei, ei osasto ole paha paikka. :) jos sinne joutuu, niin ota se loman kannalta. Siellä sulla on aikaa vain itsellesi.
VastaaPoistaHarmi kun kukaan ei vastaa avunpyyntöihisi. Minut pakotettiin osastolle kun uhkasin tappaa itseni. Ihme kun sinua ei ole vielä pakotettu.
VastaaPoistaVoimia <3
yritä jaksaa! susta välitetään kyllä. Haluatko sä oikeesti menettää elämäs, jotka oot ansainnu? kaikki ei elämää saa.
VastaaPoistaAsiat eivät ole niin yksinkertaisi. Olen menettänyt kaiken ja tälläkin hetkellä kulutan vitusti yhteiskunnan varoja. Tuleva syrjäytynyt nuori? Mutta kiitos kuitenkin kommentista
Poistapelästyin tästä aidosti :( en haluu että kuolet! terkkarillas on joku vitun ongelma, jollei vastaa sulle vaikka tarvisit nyt apua enemmän ku ikinä...
VastaaPoistasemi inhottavaa sulta ilmottaa tänne, ettet sä nyt oikeesti oo ny tappamas ittees, mut uhkailla terkkarias sillä. voi vittu sun kanssa. mieti vähän miten paskamaisesti tehty.
VastaaPoistaAnteeksi vain mutta sait hieman väärän kuvan. Puhuin tekstissä viime viikosta kokonaisuudessaan jolloni olin semi oikeasti tappamassa itseni. Viimeisessä kohdassa kerroin nykyisen tilanteen, siis perjantaisen tilanteen etten huolestuttaisi sillä mitä olen tuntenut ennen perjantaita. Ymmärrän että kirjoitin hieman epäselvästi asian mutta kiitos kuitenkin kommentistasi..
PoistaHei. Minulla on itsetuhoinen ystävä, jonka blogia luen. Päivässä saattoi tulla useampikin merkintä siitä miten viimeinen päivä lähestyy ja miten kaikki suunnitelmat ja valmistelut lähenee loppuaan ja kaikki on ihan pian valmista yms. Olen itsekin masentunut, mutta kuitenkin vähän parempaan päin nykyään. Viimeksi olen ollut kunnolla itsetuhoinen kaksi vuotta sitten ja vaikka siitä on jonkun aikaa, tiedän kyllä suurin piirtein miltä ystävästäni tuntuu. Luin siis niitä tekstejä itsemurhasta joka päivä ja minulla oli hirveän kurja olo niistä joka päivä. Öisin en saanut nukuttua kun murehdin ja koulussa keskittymiseni herpaantui ja ajatukset harhaili koko ajan pohtimaan mahtaako ystäväni vielä olla hengissä.
VastaaPoistaVaikka huolehdin ja murehdin koko ajan, en koskaan oikein sanonut sen teksteistä mitään. Annoin sen jatkaa suunnitelmiaan koskaan noteeraamatta niitä mitenkään. Ystäväni tiesi kyllä minun lukevan sen juttuja säännöllisesti enkä yhtään tiedä mitä se ajatteli hiljaisuudestani. Pelkään, että se ajatteli etten minä välitä siitä ollenkaan kun en sano mitään, en puutu mihinkään. On kuitenkin hirveän vaikea sanoa niihin juttuihin mitään. Osaisin vain hokea, että pliis pliis älä tapa itseäsi, olet hirveän tärkeä minulle ja monelle muulle, älä tapa itseästi, kaikki muuttuu paremmaksi vielä joskus. Ne kuitenkin kuulostaa omaan korvaan tyhjältä sanahelinältä ja omasta kokemuksesta tiedän ettei ne vaikuta mihinkään. Yritin kovasti keksiä jotain sellaista sanottavaa, joka satumaisesti muuttaisi kaiken paremmaksi eikä ystäväni tahtoisikaan enää kuolla. Tietenkään en keksinyt mitään joten olin vain hiljaa.
Itsemurhaa koskeviin viesteihin on vaikea vastata mitään vaikka välittäisi toisesta hirveästi ja olisi itse käynyt läpi samat tunteet ja luullut hukkuvansa siihen ajatusmaailmaan. En puolustele terkkarisi toimintaa, pitäisi aina vastata edes jotain. Sätin itseäni joka päivä siitä, etten sanonut ystävälleni mitään vaikka minun olisi pitänyt. Kirjoitin tämän kertoakseni, että joskus myös tässä toisessa päässä on vaikeaa. Tsemppiä sinulle :)
Minusta on hienoa että jaksat huolehtia ystävästäsi. Tosin liiallinen murehtiminen ja unettomien öiden viettäminen ei ole ehkä hyväksi. Ymmärrän kyllä (kun ajattelen järkevästi ilman masentunutta mielialaa) että itsemurhapuheisiin on vaikea suhtautua. Sitä varmaan miettii, että mitä jos sanoo jotakin väärää joten on parempi olla sanomatta mitään.
PoistaMä on itsetuhoinen .
VastaaPoista