Tätä menoa kirjoitan ylppärit osastolla

Joo, paniikkikohtaukset ja ahdistus painavat kovaa päälle. Eilen uskalsin olla muutaman tunnin koulussa ja selvisin ihan hyvin ja ajattelin silloin että nämä kohtaukset loppuivat. Mutta tänään aamulla heti kohtaus ja siitä se mylly lähti taas pyörimään. Mulla oli yhdeksältä aika palaveriin ja sain itseni koululle. Terkkari näki heti että mikä on fiilis. Se tuntee mut niin hyvin että näkee jo silmistä missä mennään. Ja sitten istuin kuulemma niin kasassa ja istun niin aina kun olen masentunut tai muuten on paha fiilis. Ehdin olla viitisen minuuttia palaverissa ja sitten pyysin jo että tahdon pois kun ahdistaa. Mua ei kuitenkaan päästetty, vaan palaverin toinen osapuoli osittain telkesi pakoaukon eli oviaukon. Olisin ilmeisesti saanut poistua jos tulee kauhea paniikki, mutta sanottiin kuitenkin että hän ei vielä päästä sua lähtemään. Kun heräsi epäilyksiä että mihin menen ja mitä aion tehdä. Olin vain niin paniikissa ja se omista taustoitani johtuen herätti kovat epäilykset itsemurha-aikeista. Kysyttiin olenko syönyt yliannostuksen lääkkeitä, olenko viillellyt, olenko yrittänyt itsemurhaa. Mutta kun en ole. Kärsin vain niin helvetin paljon näistä paniikkikohtauksista! Siltikin kova huoli aionko tappaa itseni. Itsemurha on kuulemma vaihtoehto, mutta se on sellainen vaihtoehto ettei sen jälkeen ole enää vaihtoehtoja. Mutta mitä helvettiä mulle puhutaan itsemurhasta kun ei mulla ole tällä hetkellä mitään itsetuhoaikeita? Vain näitä paniikkikohtauksia jotka tosin tuntuvat siltä että mä kuolen niihin.

Tämä palaveri vei minut melkein osastolle. Yksi osapuoli olisi kirjoittanut noin vain siinä samassa paikassa lähetteen ja sama tyyppi tarjoutui viemään minua osastolle. Heti olisi ottanut autoon ja vienyt. Sen takia minua oltiin työntämässä osastolle, että saataisiin tämä ahdistuskierre katkeamaan, ja kun en kerran oikein kykene olemaan koulussa niin osasto olisi turvallinen paikka. Ja kun siellä saisi lääkityksenkin. En kuitenkaan ollut innossani osastolle menemisestä. Sovittiin että lähden palaverista hetkeksi kotiin ja tulen parin tunnin päästä terkkarille takaisin. Se palaveri sitten jatkui ilman minua..

No, sitten kun sain luvan menin terkkarille ja se kertoi hieman mitä ne olivat jutelleet kun en ollut paikalla. Osastoa ne hieman kehittelivät, mutta kun minusta ei voi kirjoittaa nyt (tällä hetkellä) tarkkailulähetettä niin sinne ei ainakaan väkisten voida laittaa. Muuten oli puhetta siitä, että minun on vähän väkisten käytävä koulussa tunneilla ja yritettävä voittaa ahdistus. Oikeastaan niin, että se on nyt pakko vaan tulla kouluun tai muuten.. No, ei ainakaan osastolle voida laittaa mutta kyllä itsekin ajattelen että jos koulunkäynti jatkuu yhtä kovan paniikin siivittämänä, niin muutaman päivän osastovisiitti tuskin pahentaisi tilannetta. Mutta toisaalta minä lähden osastolle vasta sitten kun se on viimeinen keino. Ei se vielä ole. Sitä paitsi mulla on parin viikon kuluttua yo-kirjoitukset.

Terapeutti tietää, että osasto on mulle vähän huono paikka mutta sitten se voi toisaalta olla ihan hyväkin paikka, jos tilanne ei ala parantua riittävän nopeasti. Mutta terapeutin mielestä minulle kannattaisi ensin antaa lääkitys ja sitten katsoa miten tilanne kehittyy, sillä todennäköisesti rauhoittavat lääkkeet voisivat minun tapauksessani tuoda paljon hyötyä. Kysymys ei ole siitä että turrutetaan se asia mikä aiheuttaa paniikkia, vaan tehdään sellainen rauhallinen olo että pystyn löytämään mielestäni ne asiat mistä on tärkeää keskustella terapiassa. Terapeutti kyllä tietää että pillereiden määräämistä kammoksutaan niiden mahdollisen väärinkäytön ja lääkeriippuvuuden takia, mutta terapeutti sanoi etten minä ole taipuvainen tuollaiseen käyttöön. Lääkeriippuvuus on pienin uhka tällä hetkellä. Mutta lääkäri arvioi tilannetta ja en ole itse vielä ilmaissut halua pillereihin, mutta terapeutin rohkaisusta voisin kysellä lääkkeistä ensi viikolla, jos tilanne ei rauhoitu.