Hylätty sekä yksin

Eilinen ilta kului itkiessä kun mietin sitä eilistä hylkäämistä. Joudun taas käyttämään reilusti unilääkkeitä että saisin hieman levättyä. Tänä aamuna heräsin normaalin koulurytmin mukaan, mutta herättyäni niitä kyyneleitä alkoi virrata sellaista tahtia että katsoin kaikkien eduksi jäädä kotiin. Ei minulla sitä paitsi olisi tänään ollut kuin kahta oppiainetta, ja toista olisi vasta myöhään iltapäivällä, joten olin puolet päivästä kotosalla. Kysyin terkkarilta että voisinko tulla vaikka puoli kahdeltatoista käymään. Mutta kas vain, terkkari oli kaukana palaverissa ja ei ollut koululla. Se tunne kun ei ole ketään kenelle purkaa pahaa oloa. Kävin pohjalla, todella pimeällä pohjalla. Mietin kuka voisi auttaa minua. Mutta ei ollut ketään. Itkin valtavasti ja olin ahdistunut. Kävin hakemassa postin ja siellähän se päätös venasi. Luin yhä uudelleen ja uudelleen sitä kohtaa missä minut hylätään. Lähdin lopulta koululle kun en kestänyt enää. Vähän ilosempi ilme päälle ja istuskelemaan koululle. Menin jopa viimeisille oppitunneille tai minun tapauksessani päivän ensimmäisille oppitunneille. Se hieman helpotti oloa kun ei tarvinnut olla yksin.

Sen jälkeen sitten terapiaan pitkästä pitkästä aikaa. Outoa olla siellä. Pystyin välttelemään tätä hylkäämisasiaa pitkään, mutta sitten lopuksi kerroin mikä minun mieltä painaa ja en pystynyt peittämään kyyneliä. Onneksi terapia-aika oli lopussa eikä tarvinnut itkeä siellä kovin pitkään. Mutta voi että mitä sitten tapahtui kun pääsin pois terapeutin luota. Minun lastensuojelutäti, jonka tapasin viimeksi eilen, asuu siinä samaisessa rakennuksessa missä terapeutti ottaa asiakkaita vastaan. Olen kyllä tiennyt että se asuu siinä, mutta koska en ollut tutustunut siihen kunnolla kuin vasta kesän aikana, niin en muistanut koko asiaa. Kolmesti viikossa saan muistutuksen asiasta. Tyyppi johon juuri tutustuin ja josta pidin, mutta en siltikään saa tavata sitä kun isompi taho päättää niin.

Voisin tehdä oikeastaan muutoshakemusta tämän asian suhteen. Mitä mä siinä häviän vaikka teen kaikkeni asian eteen jota pidän tärkeänä? Kaksi viikkoa on aikaa kasata valitusta. Mutta miksi lähteä tähän juttuun kun uskon että saan pettyä toistamiseen? Kaikki on kuitenkin turhaa työtä.