Diagnooseja lautakuntaan ja ekaa kertaa elämässäni odotan kesälomaa

Aurinko on sulattanut minua ja en ole saanut ajatuksia jäädytettyä paperille. Vähän kirjoitustaukoa toisinsanoen ollut. Ensiksi alkuun täytyy mainita, että odotan jo kesää ja sitä että ei tarvitse enää istuskella koulussa. Voitte alkuun ajatella, että miksi mainitsen tuollaisen itsestäänselvän asian, sillä kaikkihan kesälomaa venaa. No, minä odotan lomaa ekaa kertaa elämässäni ja ekaa kertaa ajattelen että loma on ihan jees. Aikaisemmat lomat olivat niin hirveitä ettei niitä mielellään silloin odottanut. Nyt on tulossa elämäni ensimmäinen turvallinen kesä, ja ei tarvitse pelätä minkäänasteisia väkivallan muotoja. Lisäksi mulla töitä ja touhaamista luvassa. Kesäkuussa vietän ensin kaksi viikkoa lomaa, ja sen pienen hengästystauon aikana käyn normaalisti terapiassa, ajelen ajotunteja ja teen jotakin terkkarin kanssa. Ja tietysti avaan ruotsin kieliopin ja terveystiedon opuksen. Seuraavaksi olen kaksi viikkoa puistotöissä. Sitten taas kahden viikon pieni loma. Silloin ei ole terapiaa ja terkkarikin on lomalla (vaikka se on lomalla, niin ei se tarkoita että se on lomalla minusta. :o). Loppuloman vietänkin töissä terveyskeskuksen osastolla. Täytän siinä välissä 18v ja toivottavasti saan siinä lähimain ajokortin taskuun. Ja autoa pukkaa sitten elokuun lopulla. Semmoinen seitsemäntonnia on mahdollisuus laittaa käytettyyn autoon. (Jos kaikki sujuu hyvin..) Älkää miettikö mistä ne rahat tulee sillä en halua sitä itsekään miettiä. Mutta en tajua sitten autoista yhtään mitään, ja kesän lopulla tarvitsen paljon ohjeita miten kannattaa tuollainen määrä rahaa sijoittaa autoon.

Niin, mulla on siis viisi viikkoa kesätöitä ja aika hiton hyvin työllistyin kun pääsin kahteen paikkaan. Puolet palkoista menee ajokorttiin ja lastensuojelu maksaa loput. Kivaa kun voin osallistua edes vähän omaan ajokorttiin.

Otin aurinkoa ilman aurinkorasvaa, kun en säästöpäissäni ostanut sitä ja sunnuntaina kaupat olivat kiinni. Toivoin pronssisen ruskeaa ulkokuorta mutta sainkin vinkeän vaaleanpunaisen possunvärin. Vähän poltin itseäni. Muuten iho on kohtuullisen nätissä kunnossa kaikista viiltelyistä huolimatta, mutta harmittaa kun sääressä on muutamien kuukausien takaiset jäljet vielä näkyvissä. Ostin kelo cotea, ja toivon että se vähän auttaisi niin, että voisin käyttää vähän paljastavampia vaatteita ihmisten ilmoilla. Mutta jos ei, niin näillä mennään.

Olin muuten viikonloppuna terkkarin luona. Outoa kun siinä ei ole mitään outoa. Tai en siis ollut koko päivää vaan muutaman tunnnin olin sen arjen menossa mukana. Siitä piristyin ihan hirveästi ja menin seuraavana päivänä ottamaan auringossa sen vinkeän possunvärin.

Yo-kirjoituksissa saisin oman tilan, jossa voisin tehdä kokeet. Lääkäri sanoi, että minulla on oikeus omaan ykstyiseen tilaan jossa voin kirjoittaa. En usko, että tartun tuohon oljenkorteen sillä jotenkin ahdistaa ajatus että mut eristettäisiin muista ja olen nimenomaan sanonut että haluan olla niin kuin muutkin. Haluan vain valita oman paikan salista, en halua omaa VIP-tilaa. Tänään sain lukea millaisen lausunnon tohtori oli kirjoitaanut lautakuntaan. Sieltä näin ekaa kertaa omat diagnoosini niissä jännissä tautiluokituksissa. Toivottavasti muistin tunnukset oikein eikä tulee mitään hassua väärinkäsitystä. Nämä oli siis siinä lautakunnalle menevässä paperissa muun lausunnon mukana. Ekan kerran näin mitkä diagnoosit mulle on annettu polilla. Mutta ihan oikeilta kuulostaa, vaikka en tajua mitä noi kehitykselliset ongelmat oikein tarkoittaa.

F32.2 Vaikea-asteinen masennustila
F40.1 Sosiaalisten tilanteiden pelko
F93.89 Nuoruusiän kehitykselliset ongelmat
F41.1 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
Siinä oli lausunnossa toki selvitys eikä pelkkien koodien mukana menty. Terkkari kysyy vielä rehtorilta, mitä joudun siihen täyttelemään, ja sitten saan tutkia sitä paperia tarkemmin.