Se ei tykkää musta

Sunnuntaina laitoin pitkästä aikaa terkkarille viestiä ja purin omaa kiukkuani. Sain vastaukseksi että tule huomenna käymään. Maanantai alkoi tuulen, sateen ja kuran täyttämänä. Onneksi autokoulun setä tuli hakemaan kotoa ja ei tarvinnut lentää tuulessa. Ajo meni aikasta hyvin. Poliisit ajoi nyt tällä kertaa vastaan. Jotenkin ihmeellistä, että en muuten näe kovinkaan montaa kertaa poliisiautoa täällä päin, mutta kun ajan autoa niin jostakin pirusta niitä putkahtaa esille. Joo, sattumaahan toi on.

Ajon jälkeen lähdin kotoa tepsuttelemaan tuonne hiton sateeseen kohti terkkaria. Koululle päästyä oli kengät kurassa ja olo kuin uitetulla koiralla. Hetken aikaa siinä turkkia kuivattelin ja sitten menin kohti terkkarin ovea. Pari tyyppiä siinä ennen mua, ja tajusin heti että sillä on terveystarkastuksia menossa. Jep, näen äkkiä että millaisella asialla terkkarille menevät ovat. Ja kun on tarkastuksia niin niissä kestää. Jäin siihen hetkeksi venailemaan. Hetki vaihtui toiseksi hetkeksi ja pian olinkin ollut monta hetkeä siinä odottamassa. Turkkikin oli jo ehtinyt kuivua ja kengistä rapa irrota. Hieman alkoi ärsyttää kun tyyppi käski tulla käymään ja sitten ei olekaan aikaa. Sitten terkkari raotti vähän ovea ja sanoi että sillä menee näissä tarkastuksissa vielä aika pitkään. Ihan vitun turhauttavaa. Lähdin siitä pois takaisin kurjaan säähän ja kävelin kotiin. Laitoin viestiä takaisin terkkarille, että ihan turhaan kävelin tuolla ulkona sun takia. Olin entistä ärhäkämmällä tuulella. Terkkari vastasi että tule huomenna käymään kun on enemmän aikaa.

Tiistai. Terkkarilta viestiä että se on sairaana ja huomenna nähdään. Harmitti.

Keskiviikkona palasin takaisin kouluun. Oli lyhyt päivä ja ajattelin mennä terkkarille puolilta päivin. Laitoin aamulla aikomukseni viestillä terkkarille ja vastauksena sain että se ei oo paikalla. Mutta onneksi huomenna nähdään. Harmitti taas.

Tänään normaalisti menin kouluun, ja aamutuntien jälkeen laitoin terkkarille viestiä että onko se tänään töissä. Onko nyt se huominen. Sain vastauksena että on se paikalla ja saa tulla käymään. Ilahduin hieman ja ajattelin mennä parin tunnin päästä sinne. Sain siltä tuntien aikana viestin että se on nyt puoli tuntia poissa paikalta. Ei hätää, minäkin vielä tunneilla. Laitoin tunnin päästä sille viestin että milloin sille sopisi parhaiten että nähtäisiin. No, sille sopi huomenna. Opettajakokous, sori ei ehdi. Huomenna. Kun näin viestin, niin huokaisin raskaasti ja palasin synkkään ja apaattiseen olotilaan. Mulla ei ole huomenna edes koulua, ja tuntuu niin koomiselta jos kävelisin terkkarin luo ja se sanoisi taas, että ei nyt ole aikaa (mee pois), ja tule huomenna maanantaina käymään. Ja lähtisin taas tuonne kurakkoon kävelemään takaisin. Jotenkin tuntuu hieman surulliselta. Terapeutin mielestä saisin kokea ärtymystä ja pettymyksen tunnetta. Mutta minun ajatuksissani nousi esille vain hylkäämisen kokemus.

Ja huomenna (anteeksi mutta huominen ilmeisesti tarkoittaa perjantaita, tai sitten olen pahasti ymmärtänyt suomen kieltä väärin) mun pitää mennä sosiaalitoimistoon. Mitäköhän taas.