Esittelyteksti pitkän kaavan mukaan

Tästä piti tulla lyhyt esittelyteksti tai joku sellainen blogille, mutta siitä tulikin vähän liian pitkä. Lyhentelen luonnosta mutta ajattelin näyttää tämän nyt kokonaisuudessaan. Olen vieläkin niin kuumehoureissa mistä kerroin edellisessä tämän päivän postauksessa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olen 17-vuotias tyttönen joka on lukion tokalla. Takana on vaikea lapsuus ja vielä rankempi teini-ikä. Minua on koulukiusattu kymmenen vuotta ja kiusaaminen sai karun päätepisteen lukion ekalla. Olen yksinäinen, ei enää perhettä, ei enää kavereita. Sosiaalinen fobia vaikeutti ihmiskontaktien luomista ja vaikeuttaa yhä edelleenkin. 15-vuotiaana, peruskoulun viimeisinpinä viikkoina, jäin poliisin haaviin itsemurha-aikeiden takia. Olin oireillut masennuksen takia jo pitkään mutta en ollut saanut apua. Minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja lähete nuorisopsykiatrian polille. Pidin sitkeästi kevään ja kesän 2011 kulisseja yllä, ei ollut mitään hätää sillä kaikkihan oli ihan hyvin. Lastensuojelu ja poli kuitenkin pitivät tuntosarvia ylhäällä ja jatkoivat asiakkuutta. Aloitin lukion syksyllä sekavissa merkeissä. Ajattelin että häivyn tästä lukiosta ennen joulua. Pidin edelleenkin yllä tekohymykulisseja, en varmaan itsekään ymmärtänyt että olin erittäin syvästi masentunut. Koulussa opettajat suhtautuivat minuun kylmäkiskoisesti, sillä kukaan ei tiennyt mitä mun päässä liikkui. Marraskuussa äitini kuoli yllättäen. Siinä vaiheessa tajusin että olen nyt yksin ja mun täytyy huolehtia itsestäni ja päästä 'kodista' pois. Tässä vaiheessa kiinnityin lukioon äärimmäisen tiukasti ja opettajien suhtautuminen muuttui myötätuntoisen lämpimäksi. En kuitenkaan tiennyt mitä olisin tehnyt. Seikkailin lukiossa horroksessa ja elämä täysin rempallaan.

Joulukuussa -11 olin hyvin väsynyt. Laahustin koulussa ja huomasin avonaisen oven joka johti kouluterkkarin luo. En tiennyt mitä siellä edes oli mutta astuin kuitenkin sisään. Siellä oli kummallinen nainen, joka kertoi että opettajanhuoneessa on taivaallisen ihanaa suklaakakkua. En osannut sanoa mitään. Mutta tämä kumma nainen otti ohjat käsiinsä ja alkoi hoitaa mun asioita. Tammikuussa -12 menimme terveydenhoitajan kanssa polille palaveriin. Sain lääkityksen, sertralinia masennukseen. Diagnoosina vaikea masennus. Seuraavat kolme kuukautta olivat hyvin sumuista. Terkkari piti mua hoteissaan ja tavattiin kaksi kertaa viikossa. En puhunut kuin emmä tiiä. Mutta se nainen oli kärsivällinen ja minä olin täsmällinen sillä tulin aina sovittuun tapaamiseen sovittuna aikana. Kolmen kuukauden päästä uskaltauduin tassuttelemaan terkkarin luo ilman sovittua aikaa. Se oli riemuvoitto ja terkkari helisi ilosta kun tulin ihan itse sen luo. Tämän jälkeen ei ole tarvinnut enää sopia tapaamisaikoja vaan tepsuttelen itse hänen luo.

Keväällä -12 aloin hitaasti tutustua terkkariin ja se tutustui minuun. Luottamus rakentui ja aloin paljastaa omaa sisimpääni ja annoin elämääni hänen käsiinsä. Sitten tipahti pommi polilta. Lääkäri laittoi minut psykologisiin tutkimuksiin sillä haluttiin tietää mitä mun pään sisällä on. Ne tutkimukset olivat ärsyttäviä mutta ajoimme uuden tuttavuuden, terkkarin, kanssa aina polille tutkittavaksi. Automatkoilla tutustuimme toisiimme syvemmin. Hänellä oli hupsu huumorintaju, yhtä kiero kuin minulla. Olin pari tuntia polilla ja terkkari shoppaili sen ajan kun se venasi mua. Ne oli ihan rentoja reissuja. Viimeisen tutkimuskäynnin jälkeen itkin autossa, itkin ensimmäistä kertaa terkkarin edessä.

Kävin lukion ykkösen terkkarin hoteissa ja sitten koitti kesä. Psykologiset tutkimukset oli saatu tehtyä ja sitten koitti palaveri, missä kerrottiin mitä seuraavaksi tapahtuu. No, tutkimuksissa ei paljastunut mitään vakavaa, joten olin vain vaikeasti masentunut ja ahdistunut sekä vaarallisessa elämäntilanteessa. Terkkari ilahtui kun sai kuulla etten ole sekaisin ja se todellakin tunsi mut. Kesällä, lomalla, olin edelleenkin yhteydessä terkkariin ja siinä vaiheessa mureni käsitys että tämä on sille vain työtä. Jonkinlainen ystävyyssuhde oli syntynyt. Täytin kesällä seitsemäntoista ja terkkari toi minulle lahjan.

Syksyllä -12 muutin lastensuojelun, polin ja terkkarin siivittämänä omaan yksiöön asumaan. Pärjään vallan mainiosti omillani. Jatkoin lukion kakkosluokkalaisena, yksinäisenä mutta uutena ihmisenä. Jatkoin terkkarilla käymistä kolme kertaa viikossa. Sitten tipauttelin pommeja ja kerroin synkkiä asioita minun elämästäni. Minun sisälläni oleva raskas kantamus alkoi kevetä ja terkkari huolehti minusta. Tutustuin omiin tunteisiini ja näytin niitä yhä avoimemmin hänelle myös negatiivisen riitelyn kautta. Aloin olemaan yhä tiiviimmin yhteydessä terkkariin, kävin lähes päivittäin hänen luona. Minun vointini alkoi koheta vaikka mietinkin viikottain itsemurhaa ja olin usein hyvin ahdistunut. Joulukuussa -12 sain bentsoja unilääkkeeksi joiden avulla selvisin joulunajan. Ne tosin pilasivat nukkumisen pitkäaikaisen käytön takia. Olin ehkä hieman riippuvainen niihin.

Tammikuussa -13 sain vihreää valoa psykoterapialle. Muutaman viikon päästä aloitin psykodynaamisen psykoterapian. Kaksi kertaa viikossa seuraavat pari vuotta. Tykästyin terapeuttiin ja terapiasuhde vaikuttaa erittäin lupaavalta. Hoitokontakti polille on epäselvää oma lääkärin lähtemisen takia. Sertralineja syön yhä, vuosi niitä nappeja takana mutta olen siltikin syvästi masentunut. Vahvat unilääkkeet lopetettiin. Terapia alkoi avaamaan tunnelukkoja ja opin löytämään omat tunteeni joita esitin riitelyn avulla terkkarille. Romahdan usein hyvin syvästi. Terkkari hommasi minulle ensiapupsykiatrin, joka pörrää taustalla ja jonka voi hälyttää nopeasti paikalle. Olen vieläkin hyvin yksinäinen mutta koulussa on onneksi ihania, huolehtivaisia opettajia. Terkkarin kanssa olen edelleenkin erittäin tiiviissä kontaktissa. Juttelen tämän ystäväiseni kanssa lähes päivittäin. Pärjään lukiossa oikein mainiosti ja tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tää jäi vähän vaillinaiseksi mutta ajattelin kuitenkin postata tämän karkeana, pitkän kaavan postauksena.