Silti välil miettii kuka peilistä stalkkaa

Jotenkin tää ystävänpäivä jäi syrjään penkkareiden ja wanhojen jutskien takia. Olen ollut hyvällä mielellä menossa mukana vaikka en kunnolla mukana olekaan. Mutta kivaa kun näki tämänkin päivän. Se on aika mieltä kohottavaa kun huomaa että tässä mä nyt oon, muiden mukana ja siirtyminen lukion wanhimmiksi ihan niin kuin normaali väkikin. On tääkin sellainen eräänlainen edistysaskel tai jonkinlainen siirtymäriitti. Tänä päivänä mua alkoi lisäksi kiehtoa ajatus kirjoituksista. Niihin aletaan harjoitella yhä enemmän. Kaikki pakollinen paska alkaa olla takana ja nyt sysätään jo vanhoja yo-testejä eteen tehtäväksi. Jännää. Jos teitä kiinnostaa niin kirjoitan terveystiedon syksyllä ja muut sitten vuoden päästä keväällä. Koulusta saatava hyvä mieli lisääntyi vielä entisestään kun sain kokeista oikein mainioita arvosanoja ja kaiken lisäksi mun kurssikertymä on kolmen vuoden vauhdissa.

No joo, hyvä mieli ei kuitenkaan pitkään kestänyt. Tai no, terkkari laitto mut jäähylle. Suutuin taas sille ja ammensin omaa pahaa oloani sen niskaan. Kaiken lisäksi aloin moittia sitä siitä ettei se kuuntele eikä välitä eikä sitä kiinnosta mitä mulle kuuluu. Ja se ohittaa sen ja sen asian ja eikö se ymmärrä. Tästäpä terkkari riemastui tai oikeastaan tulistui itse. Jos kerran koen asiat tuolla tavalla niin sitten on hyvä pitää jäähyä, ainakin tällä erää. Sitten kun koen että tyyppi alkaa kuunnella niin pääsen takaisin peliin. Anteeksi vain mutta sain siinä raivokohtauksen välissä pienen hihittelytuokion kun mielikuva jäähyaitiosta tuli mieleen. Terkkari ei onneksi ollut todistamassa itkua eikä naurua. Kaikki riita saatiin aikaan sanojen avulla. Mutta kuitenkin. Jotenkin vierasta saada kilarit melkein joka viikko ja samalle tyypille. Miksi? Minkä takia kiristän tärkeää ihmissuhdetta riitelyllä ja sillä että vedän asioita pöydälle puitavaksi vaikka niiden pitäisi olla jo käsitelty. Terkkarilla pysyy onneksi vielä hentoinen ammattimaisuus esillä eikä se lähde itse revittelemään asioita. Kai silläkin joku päivä napsahtaa ja saan kuulla kunniani. Mutta nämä omat vihanpurkaukset ovat aivan helvetin hyödyttömiä.