Vain kauniita lauseita jotka kiertää kehää

Se mun kitiseminen vain jatkui ja kirjoitin yhtenä iltana terkkarille pitkän viestin, jonka sille sitten lähetin työsähköpostiin, koska halusin että se lukee sen vasta seuraavana päivänä. Se oli sitä samaa asiaa mitä olen jankannut sille koko viikon. Omaa pahaa oloani.  Mutta mitäpä se siitä. "Kerro terapeutille, kerro terapeutille". Musta tuntuu niin hylätyltä. Nyt se heittää mut pois. Terapia ja lääkkeet. Kyllä mä pärjään sitten vissiin niillä. Mitäpä mä edes koulussa kävisin.

Edellinen pätkä oli kirjoitettu keskiviikon tienoilla. Seuraavat pari päivää olivat yhtä riitaa terkkarin kanssa. Se oli sellaista jatkuvaa jankkaamista ja tappelua. Jossakin vaiheessa puhuttiin että pitäisi saada lääkäraika että voidaan kontrolloida tilannetta. Olin tosi vihainen. Olo ei meinannut millään lauhtua. Perjantaina välit kiristyivät entisestään. Iltapäivällä menin terapiaan miettimään että mikä tässä on se pääjuttu. Sain paljon erilaisia ahaa-elämyksiä ja innostuin kun YMMÄRSIN itseäni. Laitoin terkkarille viestejä omista ajatuksistani ja olin hyvällä tuulella. Kuitenkin terkkari ymmärsi viestit muutaman tunnin takaisen Superin olotilan perusteella, ja kysyi että oliko tääkin ilkeilyä. Mulla viilsi sisällä ihan hirveästi kun se luuli että ilkeilin. Laitoin kuitenkin selkeämmin viestiä takaisin ja tilanne alkoi lauhtua. Seuraavana päivänä tuli viestiä, että sillä on hyvä mieli kun asiat saatiin selvitettyä. Kuin myös.

Oon päässyt eroon unilääkkeistä. On sellainen tosi hieno tunne kun tajuaa että hallitsee ite lääkkeiden käytön. Pahamaineiset bentsot jotka eivät ole oikeasti pahoja jos tietää kuka on herra. Tosi inhottavaa että määrätään unettomuuten ketipinoria jolla on aivan helvetisti haittavaikutuksia mutta ei mitään apua. Anteeksi vain, mutta jos käytän puolikkaan imovanen että saan nukuttua ---> seuraavana päivänä täysin skarppina verrattuna siihen, että vedän 200mg ketiapiinia ja oon seuraavan päivän aivan pelistä pois.
         Semmoinen ajatus on että saisin pahimpiin päivä tuskiin diapameja (hyi kun tuolla nimellä on paha kaiku!!). Terapia on välillä raskasta, varsinkin näin aluksi kun ei ole mitään luottamusta vielä syntynyt. On niin vaikea puhua kun on aivan lukossa ja ensimmäisen vartin oon aina niin kiihtynyt ahdistuksesta että en saa sanottua oikein mitään.