Maybe if my heart stops beating it won't hurt this much

Löin terapeutille faktat pöytään kuten se asian ilmaisi. Hälyyttävä ongelma on se että oon aivan liian yksin, aivan liian vähän määrällisesti ihmisiä ympärillä, ilman minkäännäköistä tukiverkostoa, syrjäytyminen alkaa pian olla ajankohtaista ja kaiken huipuksi olen räikeän selvässä itsemurhavaarassa. Sitä suretti että olen vielä lapsi ja pohdin itsemurhaa, ja ei sen takia että olisin vaikeasti mielisairas, vaan sen takia kun mut on HYLÄTTY ja jätetty yksin. Ei mun ikäisen kuuluisi unelmoida kuolemasta ja miettiä itsemurhaa. Mulla pitäisi olla haaveita joihin pyrkiä ja unelmia joita miettiä. Terapeutin mielestä täytyy konkreettisesti alkaa toimia ulkoisten puitteiden parantamiseksi. Tää ei todellakaan voi jatkua tällä tavalla vaan on pakko jotakin kehitellä, pakko saada lisää ihmisiä mun elämään. Nyt mennään aivan liian riskirajoilla. Tää elämä ei voi mennä enää tälleen, että oon ekaksi viikon yksin ja ainut kiinnekohta olisi terkkarin tapaaminen maanantaina, ja sitten terkkari ei olisikaan paikalla vaan joutuisin taas olemaan viikon yksin. Ei, ei, ei ja ei. Terapeutti mietti, että on se vähän vastuutonta hälyyttävää, että tällä tavalla jätetään oman onnensa nojaan ja täähän ruokkii kaiken lisäksi mun negatiivisia ajatuksia. Ei, ei, ei ja ei. Mähän ilmaisen niin selvästi omaa pahaa oloani ja omaa hengenvaaraani mutta siltikin suljetaan vaan silmät. Tää homma ei toimi näin vaikka niinhän sitä terkkari voisi toivoa. Mutta nythän leikitään lapsen hengellä.

Kerrankin joku ajattelee että olen vielä pieni. Niinhän minä olenkin vaikka väkisten revittiin aikuisten maailmaan. Olen vielä aivan liian pieni selviämään ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Mä olen terapeutin mielestä järkyttävän surullinen esimerkki siitä kuinka kaltoin voidaan nuorta, siis lasta, kohdella vaikka lapsi ilmaisee jatkuvasti omaa pahaa oloaan ja kertoo mikä on ongelma. Lapsi joka ei pienenä puhunut ongelmistaan kärsi silloin, nyt nuori joka puhuu ongelmistaan ja pyytää apua kärsii yhä enemmän kun kukaan ei vastaa avunpyyntöihin. Missä meni oikein vikaan? Puhumalla asiat selviää ja ongelmat voi pienetä, mutta vaikka kuinka puhuu niin ei se auta jos kukaan ei kuuntele ja ei ota vakavasti.