Sivut

maanantai 21. tammikuuta 2013

Jaa a

Taas viikonloppu ja loputon yksinäisyys ja omien ajatusten vyöry murentavat mielialaa. Ensinnäkään en jaksa nousta sängystä ylös sillä ei oo mitään syytä nousta. Koko elämä vaan turhauttaa. No, selvisin sunnuntai iltaan ja sitten murenin ja viestittelin terkkarille. Tuntuu niin helvetin säälittävältä kun häiritsen taas. Ja turhia viestejä omasta tympeästä olosta. Kitisen sille taas omasta yksinäisyydestäni. Mutta tää olo menee silleen jännästi alaspäin. Launtaina yritin vielä kehitellä kaikkea pientä tekemistä mutta sitten aloin taas lamaantua. Tai masentua tai mitä ikinä onkaan. Tippua pohjalle.

Maanantai alkoi sitten samasta mihin edellinen päivä loppui. Kouluun ei huvittanut ja jäin taas sänkyyn. Terkkarille taas kerroin tympeästi olostani. Se soitti jossakin vaiheessa.
T: Oot nyt sitten vähän pahalla tuulella mutta ei se mitään. Voit jäädä kotiin jos haluat ja sitten huomenna uudella fiiliksellä kouluun.
Super: No, en varmastikaan jää kotiin.
T: No sittenhän voit tulla tänään jo kouluun ja voidaan turista lisää täällä.
S: En varmastikaan tule kouluun! En tykkää kun tää elämä on AINA samanlaista.
T: Ethän sä pieni tyttö ( Hih,hih :D) voi tietää että sun nykyinen tympeä olo olisi aina samanlainen. Ei toi mieliala tarkoita koko loppuelämää. 
S: En usko. Kuitenkin on AINA tällaista. Eilen oli ja tänäänkin on. Huomennakin on kuitenkin.
T: Et sä huomisesta voi vielä tietää.
S: No kylläpäs tiedän! Kuitenkin on samanlaista turhuutta huomennakin.
T: Sä oot nyt päättänyt tuon asian niin vaikka olenkin asiasta eri mieltä. Usko vaan niin ei oo aina tällaista.
S: En usko!
T: Sä oot nyt niin suloisen pessimistinen. Ei väitellä tästä enää lisää kun oot kerran päättänyt että asia on niin. Katsotaan sit huomenna että pitikö sun kristallipallo paikkaansa ja on AIVAN samanlainen fiilis kuin tänään. 

Terkkari on kyllä jännä kun se osaa laittaa mun tunteille sanoja. Se on oppinut erittelemään ja laittamaan nimiä näille mun fiiliksille ja huomannut että mitä tehdään kun on nyt tuollainen olotila. Pian voisi oikeastaan tehdä sellaiset käyttöohjeet. Superin käyttöohjeet.
Sisällysluettelo: Pessimistinen asenne koulua ja elämää kohtaan s.118.
Esiintyvyys: Ilmenee muutamia kertoja kuukaudessa ja tyypillisesti alkaa viikonlopun tai muun vastaavan loman aikana ja kehittyy huippuunsa parissa päivässä. Syy on vielä tuntematon mutta on havaittu että loma ja loputon yksinäisyys ovat laukaisevia tekijöitä.
Oireet: Alkuoireita ovat tympääntynyt ja kaikki-on-perseestä olotila. Oireet pahenevat aikaansaamattomuuteen ja ajatuksiin että AINA tulee olemaan yhtä kökkö fiilis. Yksi helposti havaittava tunnusmerkki on puhumisessa ilmenevän en usko-fraasin toistuminen. Oireiksi on myös huomioitu riitelyherkkyys ja halukkuus riitelemiseen ja väittelemiseen, tosin näitä oireita ei ole vielä pystytty virallisesti diagnosoimaan.
Hoito: Oireet yleensä poistuvat parissa päivässä itsestään joten parin päivän hermoloma koulusta riittää yleensä hoidoksi. Superia on tärkeä informoida siitä että poissaolot koulusta ovat hyväksyttyjä. Tärkeää on ettei hoitaja lähde mukaan Superin pessimistiseen ajatusmaailmaan. Täytyy myös välttää jankkaamista ja väittelyyn mukaan lähtemistä sillä se on merkityksetöntä. Hoidoksi riittää usein omien hermojen kestäminen kun Super kitisee pessimistisenä. Jos oireet eivät poistu parissa päivässä on syytä tutkia tilannetta tarkemmin ja muistaa tehdä erotusdiagnoosi jos oireet pahenevat ja muuttuvat epätoivoisemmiksi. Katso lisäksi tuntomerkit Superin itsetuhoisista ajatuksista jos oireet alkavat pahentua.


5 kommenttia:

  1. Hih, pieni tyttö :)))

    Oli pakko nauraa tolle Pessimistinen asenne koulua ja elämää kohtaan -pätkälle, se oli hauskasti kirjotettu, mutta tunnistin sieltä kyllä ihan tutun olotilan...

    Sulla on kyl ihana terkkari!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Osa oli aikas vanhoja, taitaa vuoden vanhat viel näkyä ja sitä vanhemmat on haalistunu. Tuoreimmat oli kaks viikkoo vanhoi, tosin sanoin et pari kuukautta ku siin on vissii joku raja et koska voi tatuoida :p Mun tatuoija sit konsultoi toisen tatuoijan kans ja tää toine totesi että voi tatuoida :) Onhan ne tavallaan tatuointeja, mut mulle ne oli vaa muistutus kaikesta huonosta, ja toi mukanaan häpeetä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps.. Onhan arvet (itse aiheutetut) aikamoisia häpeäviiltoja. :/ Mutta ajattelen aina positiivisesti (silloin harvoin kun pystyn) että ehkä sitten joskus voi ajatella että on selvinnyt tuolloinkin niin selviää nytkin. Mutta tatuointi näyttää kyllä hienommalta :p

      Poista
  3. Tää on siis niin... mieletöntä! (En keksi parempaakaan sanaa.)

    Nauroin kun luin noita Superin käyttöohjeita :D Ihan mahtavaa! Kirjota lisää noita, jos vaan jaksat. (Mä voisin ehkä kans, jos et pahatu. Tunnistun itteni kans jotenkin tosta..)

    VastaaPoista
  4. Löysin blogisi äsken ja pakko jäädä seurailemaan! :)

    VastaaPoista