And all the pain I put you through

Killahdin terkkarille ihan pienistä asioista ja sanoin että mun olisi parempi vaan kuolla. En ymmärtänyt että sain tyypin huolesta sekaisin noista mun sanoista. Tuon tempauksen jälkeen yritin rauhoittaa itseäni ulkona ja kasata päätä. Ja mulla ei ollut puhelinta menossa mukana. Terkkari oli yritellyt soittaa miljoona kertaa mutta minä vaan seikkailin ulkona autuaan tietämättömänä että joku olisi noin huolissaan musta. Sitten kun vihdoin tulin takaisin puhelimen ääreen niin soitin tyypille takaisin. Kauheaa huolesta sekaisin olevaa puhetta ja se oli kuulemma käynyt mun oven takana ja oli monta tuntia ollut kauhusta sekaisin ja sitä nyt vähän suututti mun käytös ja kiihdytti. Olin hämmentynyt. En ymmärtänyt että sillä alkoi hälytyskellot soida mun puheiden takia. Mä vaan sanoin mitä ajattelin mutta en ajatellut mitä sanoin. En mä tiedä mitä mun olisi pitänyt sanoa tai tehdä. Itketti ja pyysin anteeksi. Tilanne rauhoittui vaikka ei olla vielä juteltu kunnolla tämän riepotuksen jälkeen. Taisin kuitenkin koetella rajoja aikalailla vaikka ei ollut tarkoitus huolestuttaa.

Nyt alan vähän hahmottaa elämää. Tai siis tuntuu oudolta sanoa, että oon pian kaheksantoista ja pian saa aloittaa autokoulun. Tuntuu oudolta ajatella että pitää etsiä taas kesätöitä. Outoa olla pian wanha myös koulussa. Outoa ajatella että syksyllä olen abiturentti ja vuoden päästä kirjoitukset alkavat jo kuumottaa. Tää on hyvin outoa että elämä menee silleen eteenpäin, vaikka pään sisällä onkin kaaosta ja ajatukset pyörii paikoillaan. Mutta silti. Pieni valonpilke ja uteliaisuus tulevaisuutta kohtaan on kasvanut. Entä jos siellä onkin paljon hyvää luvassa? Tuntuu jotenkin hyvältä haaveilla ja leikitellä erilaisilla ajatuksilla. Katsella autoja ja haaveilla siitä että olisi tuollainen. Ja miettiä kevyesti jatko-opiskeluja tai jotain työpaikkoja joissa voisi ahertaa välivuotena jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Pientä haaveilua ja sitten palataan takaisin nykyhetkeen. Paljon täytyy vielä tehdä ja paljon täytyy vielä jaksaa. Mutta ehkä sinnittely ja jaksaminen vielä palkitsee.

Tämä video nostattaa mulla karvat pystyyn ja aiheuttaa vilunväreitä. Therapy buddy - everthing is going to be all right. Toi ääni..