Tällainen pieni tyttö helposti häviää. Jos tuuli tarttuu hiuksiin, voi kauas lennähtää

Eilen illalla kaikki alkoi vaan hajota. Kaikki ongelmat ja tunteet kasaantuivat vaan liian isoksi torniksi jonka pienikin vastoinkäyminen hajottataisi. Nukkuminen on taas vaikeaa vaikka käytän otankin nukahtamislääkkeitä. Aamulla heräsin horroksesta olin vaan etten enää jaksa. Jäin sänkyyn makaamaan ja keksin opettajille poissaoloselityksiä jotka lähetin viestillä. Tuli painostavaa viestiä takaisin ja kurssien hylkääminen nousi esiin. Olin niin väsynyt ja ajattelin ottaa lisää lääkkeitä ja nukkua koko päivän. Laitoin kuitenkin terkkarille viestiä etten tuu kouluun ja että poissaolot karkaavat käsistä. Se soitti takaisin ja kysyi että mikä on. En mä tiiä, on vaan paha olla. Terkkari alkoi jankkaamaan, että se tulee nyt käymään mun luona. Kielsin pitkään, mutta pakko oli myöntyä, sillä se oli päättänyt tulla käymään. Ei auta, äkkiä sängystä ylös ja vähän itseä heränneeseen muotoon. Ja kyllä, terkkari vaan tuli kuin tulikin käymään. Keskellä päivää tyyppi tuli mun luo ja mun takia.

Terkkari yritti päästä perille että miksi mulla on paha olla. Itkin toisella puolella pöytää ja vastailin hauraalla äänellä emmä tiiä. Se vähän ihmetteli kun en ollut käynyt sen luona pitkään aikaa. "Ooksä mulle vihainen tai petttynyt muhun? Kyllä sä voit sanoa suoraan sillä en mä siitä hajoa. Ei sun tarvi kertoa syytä kun sanot että ootko vai et?" No, en mä oikein osannut vastata kysymykseen, sillä ei mulla oo mitään syytä olla vihainen mutta silti tunnen niin. Jotenkin väärää.

Lopuksi terkkari silitti mun selkää. Ja sitten se koppasi mut halaukseen. "Sä taidat tarvita halausta ja et varmaan saa haleja riittävästi. Mä halailen paljon ihmisiä ja joskus paha olo voi johtua halipulasta". En osannut sanoa mitään ja olin vain velttona lahnana sen syleilyssä. Mutta oli se silti mukavaa vaikka en osannut kuin olla siinä ja itkeä.