Love the way lie

Puoli päivää vielä jaksoin ja sitten laitoin terkkarille suutuspäissäni viestin: Mä oon muuten vielä olemassa. Ärsyttävää odotusta mutta vastausta ei kuulu. Enhän mä oikeastaan edes kysynyt mitään joten miksi odotin vastausta? Pari tuntia jaksoin venailla ja sitten hipsuttelin kohti terkkarin ovea ihan vain katsomaan että onko se edes paikalla. Valitettavasti tiedustelureissu lopahti siihen kun terkkari tuli juuri ennen sen huonetta käytävällä vastaan. Se katto mua silleen että missäs sä oot ollut kun ei oo kuulunut mitään. Terkkari kuitenkin vain tervehti ja sanoi että oota hetki. En sanonut mitään vaan olin jo aikeissa karata pois kun sain jo selville että se oli töissä. Olin jo puolimatkassa kun terkkari huusi ovesta että tuu vaan Super. Olin kahden vaiheilla mutta valitettavasti käytävältä porhalsi vastaan opintoohjaaja ja se kuuli kun mun kutsu kävi terkkarille. Ei siinä vaiheessa voinut lähteä karkuun.

Kun pääsin sen huoneeseen niin odotin että se puhuu heti siitä mun viestistä. Mutta ei se mitään sanonut ja aattelin ettei se ollut huomannut sitä. Terkkari sanoi että se oli ihmetellyt kun mua ei ollut näkynyt moneen päivään. Jaa. Ihmettely ja välittäminen on vähän eri asia. Se kyseli kuulumisia ja vastasin mieltä osoittavasti kaikkeen joko emmä tiiä tai en kerro. Mikset sä kerro? Kyl sä tiiät. Mutta miksetsä voi kertoa kun on niin vaikea auttaa jos ei tiedä? Onko jotain tapahtunu vai johtuuko tää ku ei olla nähty moneen päivään? Ei sua edes vittu kiiinnostaa helvettiäkään että mitä mulle oikeasti kuuluu, sä vaan sanot ja sanat on sanoja mutta teot on tekoja joita et kuitenkaan tee. Sä vaan valehtelet. Mmmm.. Emmä oikein halua kertoa.. Huippukohta oli se, kun terkkari alkoi kertoa että voin sanoa sille ja sille tyypille valkoisia valheita. Terkkari sanoi että se opettaa mua käyttämään valkoisia valheita. Ja arvatkaa mitä ensimmäisenä mietin, mutten tietenkään sanonut? Paljonko sä käytät mun kohdalla valkoisia valheita.