Pienet asiat piristävät. Terkkarin halaamiset kantaa eteenpäin. Yksi pieni yllätys mahtui vielä päivään kun sain opettajalta tsemppi viestin vähän yllättäen. Minun lempiopettaja vaikka en edes ole sanonut sille mitään ja oon ajatellut ettei se edes tiedä mun nimeä. Siltikin sain siltä äärimmäisen nätin viestin joka oli tehty puhtaalla hyvyydellä ja pienellä kannustuksella.
Ja sitten vähän polilääkäri reissusta. Siellä puhuttiin masennuksesta ja mun masennus on ollut lääkärin mielestä hyvin vakava-asteista, mutta nyt se on muuttanut muotoaan ja vaihtunut ahdistukseksi. Mutta se ei ilmeisesti ole huonoa asia, sillä masennus on nyt käsiteltävämmässä muodossa ja nyt ei ole pelkästään tyhjä olo. Terkkari myötäili asiaa ja sanoi että mulla on alkanut tulla tunneaaltoja ja ne asiat vaan tulee mieleen käsiteltäväksi. Olin hyvin hämmentynyt kun sain ensin kuulla että mun masennus on ollut hyvin vaikea-asteista mutta se on alkanut muuttaa muotoa. Mutta on se ihan lohdullista että tämmöinen muodonmuutos kuuluu ihan ns. normaaliin parantumiseen. Lääkäri sanoi että tähän vaiheeseen liittyvät monet tunteet voivat vyöryä ja pulpahtaa esiin pienemmästäkin altistuksesta. Nyt on tärkeää että mä en yritä liikaa pinnistellä tunneaaltojen kanssa vaan mietin, vaikka terkkarin kanssa, että miksi tämmöinen tunne tuli. Sitten se kysyi pitkästä aikaa että onko mulla ollut itsetuhoisia ajatuksia. En oikein osannut sanoa mitään muuta kuin emmä tiiä.
Sain uudenlaisen lääkeohjeen. Nostan sertralinia ja heitän ketipinorit pois. Ja sitten sain lisää unilääkkeitä mutta niitä pitää käyttää satunnaisesti ja eikä saisi kovin pitkää putkea kerralla käyttää. Ja vain korkeintaan yksi tabletti yöksi. Kyllä mä tiedän että mun pitää oikeasti vähentää nukahtamislääkkeiden käyttöä, sillä niiden tehot on kadonneet. Mutta kun pitää pari yötä taukoa välissä niin lääkevaste on törkeän hyvä ja niistä saa ison avun kun ei tarvitse nukkumisen kanssa tapella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti