En ymmärrä kuinka oon sietänyt tätä kotitilannetta näinkin pitkään. Harvat ihmiset tietävät mitä näiden kulissien takana tapahtuu. Sen verran lastensuojelu ja poli on perillä asioista, että huostaanotosta on ollut puhetta. En vain haluaisi lähteä siihen rumbaan mukaan kun tiedän että se yksi kieltää kaiken ja manipuloi ihmiset puolelleen. Valitettavasti minulla on siitä kokemusta surullisen paljon. Olen sitä paitsi liian vanha ja minulla on oma asunto, joten tässä vaiheessa on jo hieman myöhäistä aloittaa huostaanotto prosessi. Olen kuitenkin alkaut miettiä noita avohuollon tukitoimia joita on mulle tarjottu. Oon miettinyt uutta tukihenkilöä jonka kanssa voisi tehdä jotain konkreettista kuten pelata tennistä. Mun edellinen tukihenkilö asuu valitettavasti hieman liian kaukana joten tapaamiset ovat hankalampia. Eikä meillä edes sen kanssa kemiat silleen toimineet. Vaikka terkkari on huipputyyppi ja mulle se kaikkein tärkein, niin ei sekään voi venyä jokaiselle elämänosa-alueelle mukaan. Tukiverkosto tarvitsee myös muitakin tyyppejä.
Mulla taitaa olla uusi päänsisäinen ongelma. Traumaperäinen stressihäiriö. Terkkarin kanssa ollaan pohdittu sitä ja valitettavasti viimeisten viikkojen aikaiset oireet viittaavat siihen. Järkyttävät painajaiset. Tapahtumien jankkaaminen uudestaan ja uudestaan. Äärettömän ahdistavat flashbackit jopa keskellä oppituntia. Ja paniikkikohtaukset. Välttelen traumasta puhumista ja kaikkea siihen liittyvää kuten paikkoja ja esineitä. Terkkari sanoi, että se vaikuttaa todennäköisesti siihen, etten hakeudu ihmisten seuraan ja olen mielummin yksin eikä se haittaa minua. Ja tämä lintsaaminenkin ja kouluruokailun välttäminen voivat johtua myös siitä. Koulu jollain tavalla ahdistaa. Terkkarin kanssa ollaan pohdittu että miten tämä ongelma ratkaistaisiin. Lääkkeiden päivitystä vai ns. ammattiapua. Kuitenkin sellaiseen tulokseen ollaan tultu, että annetaan ajan kulua ja katsotaan rauhassa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti