Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Yo-kisojen omat lajit suoritettu tämän syksyn suhteen

Keskiviikkona vaivuin taas synkkyyteen, kun jouduin puoliväkisten miettimään ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Hyi. Siitä se mylly lähti pyörimään ja aloin kasaamaan synkkiä pilviä ympärilleni. Kaikki murheet otin heti käsittelyyn ja kävin jankkaamassa asioita terkkarin luona. Se ei yhtään tykännyt kun murehdin asioita jotka pitäisi jättää suosiolla ensi viikkoon. Nyt pitää keskittyä yo-kirjoituksiin, sillä näitä murheita ehtii työstää myöhemminkin. Jatkoin kuitenkin jankkaamista ja terkkari sanoi vain että lopeta toi synkkien asioiden kasaaminen. Välillä puhalsin niitä synkkiä pilviä pois ja höpisin muista asioista, mutta sitten palasin taas siihen entä jos ja mitä jos ajatteluun. Sitten kun aloin murehtia joulua ja uuttavuotta, niin terkkari otti sanomalehden ja alkoi lukea sitä ja sanoi välissä aina että lopeta tuo epäajankohtaisten asioiden murehtiminen. Olin aika pitkään sen luona, kolme varttia, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika, sillä yleensä jonoa kertyy oven taakse jo muutaman minuutin istuskelun jälkeen. Lopulta aloin vähentää murehtimista, kun tajusin että nyt on tärkeämpää käyttää energiaa kirjoituksiin eikä näiden asioiden jankkaaminen tuo tällä hetkellä mitään hyötyä tai helpotusta. Terkkari vain selaili sanomalehteä ja hymäili tyytyväisenä kun tämän pitkän istunnon seurauksena minun päähän iskostui terveellisempi ajatusmalli. No, ainakin hetkeksi. Mutta ennen kuin ehdin palata takaisin asioiden jankkaamiseen, niin terkkari alkoi potkimaan minua pihalle. "Nyt menet syömään tuonne vai pitääkö hänen nostaa sut siitä ylös ja potkia persuksiin". En oikeastaan edes suuttunut terkkarille tästä sen suhtautumistavasta, sillä vaikka se kuulostaa hieman karkealta, niin se toimi tässä tilanteessa.

Jätin murheet sivummalle ja lueskelin hieman kirjoituksiin. Torstaina jännitys kasvoi aika suureksi ja yö oli kamalan vaikea. Sain unilääkkeillä nukutuksi ensin kaksi tuntia ja sen jälkeen heräsin ja olin huonouninen loppuyön. En uskaltanut ottaa enää lisää unilääkkeitä, sillä aamu olisi tullut muuten liian aikaisten vastaan. Aamulla söin aamupalaa ja lopulta jännitys kasvoi niin sietämättömäksi että oksensin, mikä ei ole kovin tavanomaista minulle. Mutta ei se mitään. Terkkarilta tuli aamulla tsemppiviesti kirjoituksiin. Kirjoituksiin menin ja siellä olin vaikka paniikkikohtaukset olivat alussa varsin epämiellyttäviä. Puoliväkisten ja itseäni potkien ja kannustaen sain kokeen tehtyä ja salissa oltua sellaiset reilut kuusi tuntia. Ja kaikesta ahdistuksesta huolimatta se meni hiton hyvin ja odotan että vähintään E tulee. Laitoin kokeen jälkeen terkkarille viestiä tuosta ahdistuksesta, mutta se kielsi miettimästä enää sitä sillä koehan meni loistavasti.

Mutta ensi viikolla saan jatkaa murehtimista, oikeastaan on pakko miettiä näitä asioita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti