Yo-kisat jatkuu

Ekat kirjalliset kirjoitukset takana! Edellisiltana yksi zopinox ja se toi tärkeät yöunet ja näissä tilanteissa nämä pillerit toimii kuin unelma. Aamulla heräsin virkeänä, keittelin kahvia ja tein eväitä kirjoituksiin. Sen jälkeen ajelin koululle ja menin terkkarille. Jutusteltiin ja valmistauduttiin kirjoituksiin. Se oli hyvin huolehtivainen ja ylpeä. Sanoi että jos tulee hätä niin kyllä hän tulee paikalle. Matkasin siitä sitten kokeeseen ja eipä siinä ihmeempää. Istuin salissa sellaiset hieman reilut kuusi tuntia ja tein koetta hartaudella ja join kahvia. Ei tullut paniikkikohtausta ja sain väsättyä jokaiseen kohtaan jotakin. Tykkäsin kun sain tehdä rauhassa kokeen lisäajan turvin ja tiesin, että jos alkaa ahdistaa niin terkkari tulee paikalle viivana.

Kokeen jälkeen laitoin terkkarille viestiä kuten se oli pyytänyt. Olihan se ylpeä ja sanoi että se oli ollut kyllä lähtövalmiina koko päivän jos olisin tarvinnut apua.

Perjantaina sitten vuorossa se tärkeämpi aine eli terveystieto. Itseä ei oikeastaan koe jännitä, mutta muiden stressi on kovin tarttuvaa, joten oma stressitaso kohoaa muun lauman siivittämänä. Yritän vain pysyä mieleltäni tasapainossa ja siirrän kaikkia murheita ensi viikkoon. Aavistan kyllä, että näiden kirjoitusten jälkeen tulee aikamoiset vaaranpaikat eteen, sillä olen muutaman viikon boikotoinut asioiden ja ongelmien käsittelyä sekä käynyt vähemmän terapiassa, joten aika ikävä olotila ilmeisesti luvassa. Sitten kun loppuu tämä pehmeästi turvattu kirjoitusrumba niin tosielämä jysähtää kovin ahdistavasti eteen.

Ensi viikolla lähtee kaikki taas pyörimään, mikä toisaalta on ihan hyvä asia. Sosiaalitoimistoa houkutellaan enemmän minun elämään mukaan, ja uusi perhetyöntekijä voi toivottavasti olla ihan mukava tyyppi. Mutta sitten yksi ikävä asia alkaa tulla vastaan, nimittäin tulevaisuudensuunnittelu. Tulevaisuusprojekti. Siinä pohditaan mitä teen kevään kirjoitusten jälkeen, mitä teen kesällä ja ennen kaikkea mitä helvettiä teen syksyllä. En voi oikeastaan enää perääntyä, tai se ei ole järkevää, sillä keväällä koululaitos potkii pihalle papereiden ja hatun kanssa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tuntuvat ahdistavilta paikoilta. Mutta onneksi tämä tulevaisuuden suunnittelu aloitetaan jo hyvissä ajoin niin etten tipahda ja syrjäydy rauhassa.

Kiitos muuten kommenteista ja viesteistä.. Vastailen sitten kun tämä laumastressi alkaa purkautua eli siis kun omalta osalta nämä kisat loppuvat syksyn osalta.