Viikko alkoi sosiaalitoimistossa vierailulla, ja oli taas se aika kuukaudesta eli toimeentulotukijuttujen tekemistä. Joo, ne antaa rahaa kyllä yllättävän paljon ja sanon aina etten mä nyt niin paljoa tarttisi. Mutta minkäs sille mahtaa ja hyvähän asia tämä on. Saan ostaa ruokaa riittävästi ja ei tarvitse käyttää energiaa rahasta murehtimiseen. Hassua kun ne laittaa vain tilille rahat ja ne ei kirjoita mitään maksusitoumuksia niin kuin lastensuojelu teki. Saa siis käyttää rahat miten haluaa ja mihin haluaa vaikka tietysti tiliotteesta pystyy katsomaan mihin suurin piirtein ovat rahat menneet.
Ja sitten soittelin poliisiasemalle siitä syystä, kun ajokortti ei ole vieläkään tullut postissa. Ja kas kummaa, kortti on poliisin hyllyssä kun ne eivät tienneet mihin se pitää lähettää. Virastotäti suuttui minulle, kun kortti on kuukauden päivät virunut laitoksella, ja uhkaili että jos ajan autolla niin saan oikeussyytteen ja pari lainkohtaa vielä siihen päälle. Anteeksi, oikeussyyte siitä syystä että minulle ei ole ilmoitettu että kortti ei tulekaan postissa vaan se onkin laitoksella? Voi elämä tätä touhua!
Tämän hirvittävän rikoksen seurauksena jouduin tutustumaan uuteen perhetyöntekijään (!) päivää aikaisemmin. Sossuntäti sanoi että menen odottamaan lastensuojelun puolelle tätä perhetyöntekijää niin, että se löytää minut. Ihanaa! Pääsin pitkästä aikaa lastensuojelun ovista sisälle ja jäin sopivaan kohtaan venailemaan jos sattuisin näkemään entistä lastensuojelun sosiaalitätiä. Ja kyllä, parin minuutin kuluttua näin kun se käveli käytävällä lukitun oven takana ja heilutin kättä kuin hullu niin että se huomaisi minut. Ja kyllä, se huomasi minut ja tuli kyselemään kuulumisia minulta. Kerroin ihan innoissani kaikesta. Mutta sitten se taas palasi lukitun oven taakse ja en kehdannut kysyä, että voisinko tulla sinne sen kanssa hetkeksi juttelemaan. Mun piti kysyä siltä että voisiko se tavata minua silloin tällöin ja olla minun sosiaalitäti kun olisin tykännyt siitä. Mutta se jäi kysymättä ja aika hölmö kysymyshän se olisi ollut. Silti, pitää kysyä tulisiko se minun yo-juhliin...
Joo, tarkkailin siinä pitkän aikaa niitä ohi kulkevia sosiaalitätejä ja havahduin aina kun joku meni vierestä ohi että olisiko tämä se perhetyöntekijä. Lopulta se tuli ja ensivaikutelma oli ihan hyvä. Kai tämä on ihan jees tyyppi.
Ja eilen oli sitten iso palaveri jossa mukana kaikenmoisia otuksia aina sosiaalitädistä psykiatriseen sairaanhoitajaan. Terkkari taas höpötti kaikkea ja minä istuin sen vieressä huolehtimassa ettei se puhu liian höpöjä juttuja. Taas huomasin kuinka hyvin terkkari tuntee minut ja se osaa lukea jo aika paljon silmistä ja katseesta minun ajatuksia. Palaverin jälkeen kävin vihdoinkin poliiseilta hakemassa ajokorttini ja tällä kertaa virastotätinä oli vähemmän hapan tyyppi, joka ei kysellyt sen enempää eikä uhkaillut oikessyytteillä.
Ja joudun vetämään näistä raha-asioista hieman takaisin.. Nimittäin ajokortti ja auto vie niin paljon rahaa tällä hetkellä että huh, huh. Ajoneuvovero, liikennevakuutukset, ajokortti, pieni kasko, bensat... Kaikkea tuollainen menopeli vain tarvitsee että sillä laillisesti pääsee kulkemaan.
Ja ainiin!! Tämä perhetyöntekijä on LASTENSUOJELUN PERHETYÖNTEKIJÄ!!! Mut heitettiin aikuissossun asiakkaaksi ja silti napsin lastensuojelun palveluita yhä edelleen.. Tämä on sitä rahojen säästöä ilmeisesti.. Mutta en valita vaikka tuntuu hieman turhalta säätämiseltä tämä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti