Korjaavia satumaisen lumoavia hetkiä

Eilisen päivän palaveriin, jossa oli terkkarin lisäksi muita apujoukkoja, otin mukaani repullisen kirjoja. Satukirjoja joita olin edellispäivänä haalinut kasaan. Laitoin niitä kasan pöydälle heti aluksi ja kohdistin katseeni kiltisti terkkariin, joka ei ollut mitenkään erityisen yllättynyt tai nolostunut että tuon lastenkirjoja tällaiseen palaveriin. Juteltiin palaverissa hetken aikaa muista asioista ja tutkiskelin kirjojen kuvia sinä aikana kun tädit höpöttivät. Kysyin myös että kukakohan voisi lukea minulle näitä kirjoja.. Terkkari lupautui heti että kyllä se voi lukea niitä aina silloin tällöin ja pienen pätkän kerrallaan. Olin ihan onnessani ja terkkari valitsi yhden pekka töpöhäntä kirjan, ja kysyi että otetaanko tämä vaikka aluksi luettavaksi. En tykännyt siitä valinnasta vaan valitsin itse minkä sadun haluan ensin kuulla. Terkkari olisi voinut heti aloittaa lukemisen mutta minua hieman hävetti kun muut palaverin osapuolet olisivat todistaneet sitä hetkeä. Sitä paitsi minun pitää istua terkkarin vieressä että voin samalla katsoa kuvia kirjasta.

Tänään pitkän koulupäivän ohessa kävin kuuntelemassa kun terkkari luki minulle yhden pikku sadun. Se oli ihanan taianomainen kokemus. Keskellä vilkasta ja kiireistä työpäivää ja oven takana oli meluavia teinejä. Mutta silti, terkkarikin pysähtyi siihen hetkeen ja yhtäkkiä koko muu maailma katosi kymmeneksi minuutiksi. Se oli hienoa ja uskon että terkkarikin tykkäsi ja koki vähän samanlaiset fiilikset kuin minä. Hämmentävä hetki ja minä rauhoituin kaikesta ahdistuksesta ja muusta. Sitten kun satu loppui niin ei oikeastaan puhuttu sen jälkeen mitään vaan sovittiin että luetaan toinen satu vielä tällä viikolla. Tämä satuhetki teki minut ja terkkarin niin sanattomaksi ja rauhoittuneeksi ettei sitä taikaa viitsinyt rikkoa millään arkipäivän murheella.