Sivut

torstai 27. kesäkuuta 2013

Sitten kun ihminen on kaatanut viimeisen puun, saastuttanut viimeisen vesipisaran, tappanut viimeisen eläimen ja pyydystänyt viimeisen kalan, hän tajuaa, ettei rahaa voi syödä

Kirjoittaminen jäänyt vähän vähemmälle. Asiaa olisi mutta kesätyöt väsyttävät kehoa ja mieltä. Maanantaina sain lämpöuupumuksen töissä. Join liian vähän vettä ja liikaa kahvia ja tein turhan ahkerasti töitä. Ei se ollut mitenkään vaarallinen uupumus, mutta mietin kyllä päivystykseen lähtemistä mutta kylmä suihku ja vesi auttoivat. Maanantaina terkkari suuttui mulle kun en ollut pitänyt siihen yhteyttä juhannuksen aikana. Oli ollut kuulemma hirveän huolissaan ja purki sitä vihaisena mulle. Suutuin terkkarille takaisin ja siitä se riita pitkästä aikaa lähti käyntiin. Tiistaina olin puolet työpäivästä lepolomalla maanantain uupumuksen takia, ja sinä aikana saimme terkkarin kanssa riidan sovittua ja juteltua läpi. Tosin kaikki tapahtui puhelimessa ja en ole melkein kahteen viikkoon nähnyt terkkaria.

Ja sitten pääsenkin jo keskiviikkoon asti. Koko päivän töissä ja aivan helvetin kuuma mutta olin nyt viisaampi ja pidin taukoja ja join riittävästi vettä. Mutta sitten koittikin terapia. Puhuimme kaikenlaista, miten terapia on sujunut ja mitä pitää vielä työstää. Kun terapia-ajasta oli kulunut puolet niin sanoin terapeutille että haluan lähteä kotiin. Yhtäkkiä kaikkia voimat valahti ja sanoin että tahdon pois. Terapeutti hämmentyi ja ehkä vähän säikähti että mikä mulle oikein tuli. Kysyi mikä vei multa yhtäkkiä kaikki voimat. Sanoin vain etten jaksa ja väsähdin ja sanoin haluavani pois. Terapeutti päästi lähtemään vaikka ei oikein ymmärtänyt tilannetta. Näin ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Mutta nyt tällainen tapaaminen. Olin vain niin ahdistunut kun mielessä pyöri jatkuvasti se että terapeutti jää lomalle ja toiseksi viimeinen tapaaminen. Ahdistuin ja pelkäsin itkeväni joten oli parempi karata paikalta. Mutta perjantaina on se viimeinen tapaaminen. Ymmärrän ja tiedän lomista mutta tää on mulle aivan uusi tilanne.

Ja tänään töissä aivan mielettömän upea salama-show. Hiton pelottavaa kun salamat nuolevat kymmenen metrin päässä maata ja mietin kuinka vaarallista olisi kävellä ulkona. Sähköt poikki ja pimeää. En ole koskaan ollut näin lähellä salamoita.

Aika väsynyttä tekstiä taisi olla...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti