Vihdoinkin päivitystä..

Pitkiä kirjoitustaukoja.. Mietin lopettamista mutta pitää nyt katsoa mitä tekisi tämän suhteen. No, kirjoitan nyt vähän kuulumisia..

Eli joo, käyn aina vaan kolmesti viikossa terapiassa ja koulun jälkeen iltapäivät ja illat menee pitkälti tuohon terapiassa hyppäämiseen. Olen saanut hetki sitten ihan upouuden LASTENSUOJELUN perhetyöntekijän. Korostan tuota lastensuojelua, sillä minuthan työnnettiin aikuissossuun vaikka olin kyseistä asiaa kohtaan vastahakoinen. Olen taas "erikoistapaus" kun sain tällaisen perhetyöntekijän. Tämä aiheuttaa vähän probleemaa lastensuojelun ja aikuispuolen välillä, lähinnä rahojen suhteen, ja pientä alkukankeutta on ollut havaittavissa. Oikeastaan täytyy sanoa että halvemmaksi, helpommaksi ja minulle miellyttävämmäksi olisi tullut se jälkihuoltoon pääseminen.

Ja olen pyytänyt lastensuojelupaperit luettavaksi. Minulla on tällaisia tutkimuksia menossa omasta menneisyydestäni ja ajattelin selvitellä asioita. Ex-sosiaalitäti lupasi pakata muutaman viikon sisällä niitä minun papereita ja toimittaa ne minulla. Mietin vain että miten se ne minulle toimittaa kun tuntuu riskialttiilta lähettää iso kasa äärimmäisen salattuja lastensuojelupapereita postissa. No, ei niitä normaalissa kirjekuoressa edes mahdu lähettämään. Postipakettia odotellessa..

En ole tainnut mainita sellaista pikku juttua, että kirjoitin kirkkaasti ja mainioilla pisteillä terveystiedosta laudaturin.. Opiskelusuunnitelmiakin on jo mielessä vaikka en tiedä lähdenkö niitä heti keväällä toteuttamaan.

Ja ls:n paperit tuli.. Kauheaa luettavaa ja paljon herätti ajatuksia ja tunteita. Satoja papereita vaikka olin suhteellisen lyhyen aikaa kyseisen paikan asiakkaana. Kiikutin pinkan terkkarille ja se vähän selaili niitä ehkä hitusen järkyttyneenä ja halusi pitää paperit työhuoneessaan niin etten lukisi niitä yksikseni. Terkkarin suojelua, vaikka eihän se menneisyys siitä muuksi muutu vaikka ei saisi lukea itse sitä.

Juttelin terapeutille näistä ls:n papereista, ja sekin vähän järkyttyi ja tunnin jälkeen se sanoi että kuule Super, saako hän halata sua. Hämmennyin hetkeksi mutta en kehdannut kieltää asiaa. Outoa kun pitää halia.

Ja sitten tämä hiton joulu joka tunkee sisään ovista ja ikkunoista jo lokakuussa. En tiedä minne menisin kyseisenä ajankohtana. Olen miettinyt ulkomaanmatkaa jonnekin lämpimään, mutta eihän sitä toimeentulotuen avulla aurinkorannoille mennä. Mutta pakoon tahdon tätä joulua. Tällä hetkellä tuntuu, että ainoa vaihtoehto on se että pyrin psykiatriselle osastolle joulun ajaksi. Muuta hoitopaikkaa ja turvaa ei tunnu olevan tarjolla varsinkaan nyt kun lastensuojelun asiakkuus on loppunut. Terkkaria karmii ajatus siitä että minut pitäisi laittaa osastolle jouluksi ja sen mielestä se on se viimeinen vaihtoehto. En minäkään osastolle haluaisi mennä kun olen ihan hyvässä kunnossa ja en varsinaisesti ole "osastokamaa", mutta joulun aikana tarvisen jonkinlaisen hoitopaikan jossa on turvallista olla. Mutta terkkari yrittää keksiä ja etsiä jotain parempaa ratkaisua niin, että sen ei tarvitse tuntea surua siitä että olen joulun sairaalassa.