Please, tell me that everything is okay..

Viime yönä taas pieniä uniongelmia, mutta kokeeseen lähin kuitenkin. Äikän koe meni toivottavasti hyvin, vaikka olinkin vaan puolet siitä koeajasta sitä tekemässä. Kokeen jälkeen olin sopinut meneväni terkkarille. No, se ei ollut paikalla ja oon vähän huolissani, sillä en tiedä miksei se ollut töissä. Yleensä se on laittanut tekstarin jos sattuu joku muutos, mutta nyt on ihan hiljaista ollut. Kuulostaa aika hassulta, mutta oon oikeesti vähän huolissani ja ihmeissäni, että mitä nyt oikein tapahtuu. Pää täynnä kauhukuvia mitä olis voinu sattua. Toivottavasti kaikki on hyvin ja mitään kauheaa ei oo sattunut. Ja toivottovasti se on huomenna paikalla, sillä muuten en saa mielenrauhaa.

 

Jouduin tänään jäädä koululle oottamaan linkkaa 3tunniks. Missään ei ollut hyvä istua ja olla. Kuljin portaita ylös ja alas ja etin jotain rauhallista paikkaa. Lopulta löysin tyhjän käytävän jonne menin istumaan ja otin ruotsin kielioppikirjan esille etten näyttäisi niin yksinäiseltä. Olin niin ahdistunut ja huolestunut että en jaksanut keskittyä siihen. Yritin vaan hengittää ja ajatella että kaikki on ihan hyvin. Tunnin päästä lähin kirjastoon ja lueskelin hetken psykiatrian kirjoja. Löysin myös sellaisen oppaan missä kerrottiin nuorten osastohoidosta psykiatrisessa sairaalassa. Jotenkin vaan osastoelämä ei kuulostanut houkuttelevalta. Ja kyllä, oon miettinyt vähän osastoa, mutta en aio mennä sinne vapaaehtoisesti. Kirjaston jälkeen kävin kaupassa ja ostin taas suklaata. Pitäis alkaa vähentämään. Emmä kyllä hirveesti välitä mitä mä syön. Oon kuitenkin aika varma, että kuolen joten ei kai sillä oo mitään väliä mitä syön.

Sain jotain sentään aikaseks tänään ja sovin että teen huomenna ruotsin kokeen. Ei kyllä tää lukeminen oikein suju, mutta pääseepähän siitä kokeesta eroon. Viime viikon unettomuus näyttää nyt fyysiset seurauksensa eli flunssa painaa päälle. Kurkku kipeä ja en tiedä, ehkä kuumettakin. Mutta ei se nyt menoa haittaa sillä huomenna vielä kouluun ja sitten alkaa piiiitkä loma. Oon tähän päivään asti aatellu, että en jaksais mitään lomaa, mutta tänään se loma alko kuullostaa ihan houkuttelevalta. Saa ainakin nukkua ja ei tarvi kouluasioista ahdistua. Ja saa sairastaa tän flunssan, jos se nyt tästä kurkkukivusta ja ehkä kuumestakin kehittyy.

Huomenna vielä kokeeseen ja toivon todella todella paljon että terksu olis huomenna töissä. En sen takia, että mulla olis nyt niin kauhean paha olo vaan sen, että saisin mielenrauhan ja sillä olis kaikki kunnossa. Tällä hetkellä se ihminen on mulle suurin huolenaihe. En välitä mistään kokeesta tai  loma-ahdistuksesta vaan hänestä.