Tää esitys päättyy ja kulissit kaatuu

Eilen klo 19:00 sänkyyn ja yrittämään nukkumista. 00:30 luovutin ja laitoin herätyksen pois päältä ja tein sen päätöksen, että en mee tänään kouluun ja kokeeseen. Mä pelkäsin että kuolen tänä yönä. Aivan järkyttävä olo. Kävin hakemassa keittiöstä ja vettä ja meinasin pyörtyä. Silmissä vaan sumeni ja sydän hakkas ja menin äkkiä takas sänkyyn. Yritin vaan hengittää ihan rauhassa ja miettiä ettei oo mitään hätää. Lopulta nukahdin kolmen aikoihin ja nukuin seittemään asti. Sen jälkeen valvoin kaheksaan ja laitoin sitten wilmassa viestiä, että en pysty tulemaan kokeeseen. Ensimmäinen kerta kun jouduin myöntämään opettajalle etten jaksa ja kaikki ei oo ihan hyvin. Tämän päivän jälkeen moni opettaja tulee tietämään, että en voikaan ihan hyvin. Tähän asti ainoastaan kouluterkkari on tiennyt missä mennään. Mulle se on todella kova juttu kun jouduin myöntämään tappioni. Tuntuu kuin kaikki kulissit ois kaatunut tai ainakin esirippu ois vedetty edestä.

 

Univelka on todella hurjaa. En oo ikinä valvonu näin paljon. Yritän siltikin lukea huomisiin kokeisiin vaikka se on aika mahdotonta. Kun en pysty nukkumaan yöllä enkä päivällä joten kai mun pakko ees jotain yrittää saada aikaseks. Pitäis miettiä milloin teen tämän päivän kokeen. Onko se ennen lomaa vai loman jälkeen. Oikeestaan se on ihan hyvä, että en mennyt tekemään tänään sitä. Sain nukuttua ainakin tunnin enemmän, kun ei tarvinnu herätä kokeeseen. Eikä mun ollu kuitenkaan pakko sitä tehä tänään. Mutta siltikin musta tuntuu luovuttajalta. Oon pettynyt itseeni ja varmaan monet muutkin ovat. En saa mitään aikaa ja en ees suoriudu enää kokeistakaan.

 

Ajatukset kiertää kehää ja koko kroppa on samaan aikaan kiihtynyt sekä erittäin väsynyt. Ei tää voi olla mahdollista. Yritän vaan keskittyä hengittämiseen ja siihen etten ala panikoimaan liikaa. Oon tänään yrittäny pakolla syödä terveellisesti. Aamulla puuroa ja marjoja. Lounaaks kanaa ja riisiä + salaattia. Tää syöminenkin on muodostunut suoritukseksi ja pakoksi.

Aavistan jo nyt etten nuku seuraavankaan yönä. Kroppa ja mieli on sen verran kiihtynyt. Kouluun mä silti meen huomenna, jos pysyn jotenkin pystyssä. Nyt pitää vaan yrittää keskittyä hengittämiseen ja toivoa että mä vähän rauhoittuisin.