Sivut

maanantai 30. toukokuuta 2016

Psykiatrinen kuntoutusosasto




Olen nyt muutaman viikon ollut psykiatrisella kuntoutusosastolla. Viikonloppuisin olen ollut kotona sekä pari kertaa olen saanut luvan käydä iltalomalla kotona hakemassa vähän tavaraa.

Lyhyesti sanottuna syy hoitojaksoon on pieni takapakki voinnissa. Ahdistus ja masennus alkoivat syventyä ja itsetuhoiset ajatukset alkoivat pitkästä aikaa pyöriä mielessä. Sen takia lähdin hoitojaksolle. Vapaaehtoisesti mutta vahvasti suositeltuna.

Jännitti ihan hirveästi kun piti mennä psykiatriseen laitoshoitoon. Ensimmäisenä päivänä minut otettiin hyvin vastaan, sain oman huoneen ja hoitajat päällisin puolin katsoivat minun tavaroita ettei mitään kiellettyä ole mukana. Eivät kuitenkaan mitenkään sen syvällisemmin tutkineet tai ottaneet pois mitään paitsi lääkkeet. Sen jälkeen piti täytellä lappuja (masennustestit ja muuta sellaista) ja tehtiin lääkelista sekä jaeltiin lääkkeet viikoksi dosettiin joka on hoitajien hallussa. Huoneessa ei saa pitää mitään lääkkeitä. Jossakin vaiheessa oli ruoka ja näin muitakin potilaita/kuntoutujia. Ihan rauhallista porukkaa ja jotenkin kaikki olivat omissa oloissaan. Juttelin myös minulle nimettyjen omahoitajien kanssa. Ja muutkin hoitajat tulivat päällisin puolin tutuiksi.

Ensimmäinen päivä meni melko nopeasti. Illalla ei ollut oikeastaan mitään ohjattua ohjelmaa vaan enimmäkseen vapaa-aikaa joita rytmitti ruokailut. Hoitajiakin on iltaisin vähemmän. Jotkut potilaat katsovat teeveetä, lukevat, pelaavat korttia tai makaavat huoneissaan. Osalla potilaista on lupa käydä iltaisin hoitamassa asioita tai tapaamassa ihmisiä mutta aina pitää olla ennen klo 20 takaisin ja hoitajien pitää tietää minne lähtee. Omassa huoneessakin voi olla iltaisin, mutta hoitaja käy kyllä katsomassa aina välillä mitä puuhaa ja mikä olo, mutta iltaisin saa kyllä maata sängyssäkin vaikka kannustetaan myös muutakin tekemään. Sitten oli iltapala ja iltalääkkeet. Jos ei saa nukutuksi ja on reseptillä unilääkkeitä niin semmoisenkin saa tarvittaessa. Yöhoitaja käy pari kertaa yössä katsomassa ovella. Monesti olen siihen herännyt mutta olen esittänyt nukkuvaa.

Muutaman ekan yön nukuin tosi huonosti. Aamulla pitää nousta ylös klo 7:30. Sitten aamupala, aamutoimet ja aamulääkkeet. Niiden jälkeen voi vielä huilata jos haluaa koska hoitajat pitävät rapsaa. Klo 9 on aamukokous, jossa potilaat ja aamuvuoron hoitajat yhdessä pohtivat tulevaa päivää ja myös edellisestä päivästä voidaan jutella. Aiheet vaihtelevat päivittäin ja aina kaikki potilaat eivät halua puhua, mutta sekin on hyvä kun voi olla juuri sillä tuulella millä on eikä tarvitse esittää. Tietysti pitää käyttäytyä ja on nollatoleranssi kaikkeen huonoon käytökseen. Aamuvuorossa on paljon hoitajia ja silloin on omahoitajakeskusteluja, ryhmiä ja kaikkea muuta tekemistä. Huoneessa ei saa olla ohjattujen toimintojen aikana paitsi tietysti jos vointi on ahdistunut tms. Sitten klo 11-12 aikaan on lounas. Sen jälkeen on joinakin päivinä ryhmä jossa piirrellään paperille, keskustellaan, on jotain liikuntajuttuja tai muuta toimintaa riippuen päivästä. En nyt erityisemmin antoisina näitä ryhmiä ole pitänyt. Monesti aiheet on jo niin loppuun asti käsiteltyjä ettei minun kiinnostus riitä enää samoja asioita paperille piirtää. Joinakin päivinä lounaan jälkeen on lääkärinaikoja ja hoitokokouksia. Klo 14 on päiväkahvit ja jos ei ole omahoitajakeskusteluja tai hoitokokousta niin sitten ei ole enää ohjattua ohjelmaa. Iltahoitajat tulevat päiväkahvin aikoihin ja silloin niillä on taas rapsatuokioita. Klo 17 päivällinen ja klo 20 iltapala + iltalääkkeet ja klo 21 tulee yöhoitaja. Kymmeneltä on hiljaisuus ja ei saa katsoa telkkaria tms. vaan pitää mennä huoneeseen. Yöhoitaja käy kaksi kertaa huoneessa.

Ensimmäinen viikko oli melko tiukkaa kuria tai semmoista hyvin valvottua olemista. Sain käydä koulussa tekemässä sovitusti tentin ja kerran pääsin kotona käymään hakemassa tavaroita. Ja hoitajan kanssa kävin kerran kävelyllä. Muuten olin sisällä osastolla. Toinen viikko oli jo väljempi ja kävin yksikseni kirjastossa ja kaupoissa ja koulussa.

Päiviä rytmittää ruokailut, ryhmät ja lääkkeet. En tiedä kuinka pitkään olen hoidossa mutta pian jo kuukausi kulunut. 


alone, quote, and sad -kuva




perjantai 13. toukokuuta 2016

Laitoshoidossa

Tällä hetkellä olen elämäni ensimmäistä kertaa laitoshoidossa psykiatristen ongelmien vuoksi. Jotenkin elämää rajoittavaa ja tuntuu että koko ajan on joku hoitaja vieressä. No, viikonloppuna pääsen kotilomalle. Ja saan käydä koulussa tekemässä tenttejä mutta siihenkin pitää olla lupa ja on tietty aika minkä saan olla pois laitoksesta. Toisaalta tämä on ihan hyvä.